Pulp Fiction
|
Suomalainen puoliverinen
ori, 168cm, musta |
Syntynyt 05.04.2018, 3-vuotias
Kouluratsu, taso GP |
Kasvattaja ja omistaja Ida VRL-14407
VH00-000-0000 |
KV-II (Rakenne: 8, Käynti: 1, Ravi: 3, Laukka: 4, Lisäpisteet: 1, Suku: 4.5 = 21.5p)
Pöpi-nimestä voisi tulla ensimmäisenä mieleen ehkä säyseä, lihava ja karvainen poni-ruuna, eikä musta ja uljas ori. Oikeastaan lempinimi ei sovi tälle herrasmiehelle laisinkaan, mutta kun kerran nimeää pienen hullunkurisen varsan Pöpiksi, ei nimeä kehtaa enää vaihtaa.
Pöpi on tosikko, eikä siltä löydy tippaakaan huumorintajua. Käytävällä se jaksaa seisoa asiallisesti vaikka tuntikausia, mutta hoitajalla tulee olla selkeä määränpää, eikä ideana viettää aikaa orin kanssa. Pöpin kanssa tulee olla napakka. Muuten ei hommat sen kanssa suju. Pöpi osaa kyllä vetää hoitajaa narunpäässä, ellei tämä ole heti alussa osannut olla sille pomo. Ja pomolla tarkoitan ihan tosissani pomoa, joka näyttää orille ensin kaapin paikan ja sen jälkeen toimet herran kanssa onnistuvat hieman helpommin. Muuten Pöpi kertoo mielipiteitään jokaiseen asiaan ja vänkää arkisissakin hommissa vastaan.
Pöpi on energinen ratsastaa ja sitä saakin enemmän jarrutella, kuin käskeä. Ratsastaessa sen kanssa ei tarvitse tehdä alussa selväksi, että kuka vie, mutta ratsastajalta vaaditaan kuitenkin tietynlaista määrätietoisuutta, jotta homma toimii. Homman rullatessa ja ratsukolla synkatessa vain taivas on rajana mitä Pöpin kanssa voi tehdä. Sen keskittyminen on jotain aivan omaa luokkaansa ja sen kanssa uskaltaa hinkata jotain tiettyä liikettä huomattavasti kauemmin, kuin jonkun muun saman ikäisen kouluratsun kanssa voisi tehdä. Ongelmana ilmenee tosin ratsastuskertana se, että ori tarjoaa edellistä asiaa sitten aivan jokaiseen apuun, mikä saattaa tuottaa hieman ongelmaa.
Kun luottamus ratsastajaan on saatu, voi Pöpin kanssa käydä huolettomasti vaikka maastossa tai hyppiä pieniä esteitä. Orista saa lopulta parhaan ystävän, jos sitä vain ymmärtää kunnioittaa, mutta asettaa kuitenkin tarpeeksi tiukat rajat, ettei ori pääse niskan päälle.
Pöpi on tosikko, eikä siltä löydy tippaakaan huumorintajua. Käytävällä se jaksaa seisoa asiallisesti vaikka tuntikausia, mutta hoitajalla tulee olla selkeä määränpää, eikä ideana viettää aikaa orin kanssa. Pöpin kanssa tulee olla napakka. Muuten ei hommat sen kanssa suju. Pöpi osaa kyllä vetää hoitajaa narunpäässä, ellei tämä ole heti alussa osannut olla sille pomo. Ja pomolla tarkoitan ihan tosissani pomoa, joka näyttää orille ensin kaapin paikan ja sen jälkeen toimet herran kanssa onnistuvat hieman helpommin. Muuten Pöpi kertoo mielipiteitään jokaiseen asiaan ja vänkää arkisissakin hommissa vastaan.
Pöpi on energinen ratsastaa ja sitä saakin enemmän jarrutella, kuin käskeä. Ratsastaessa sen kanssa ei tarvitse tehdä alussa selväksi, että kuka vie, mutta ratsastajalta vaaditaan kuitenkin tietynlaista määrätietoisuutta, jotta homma toimii. Homman rullatessa ja ratsukolla synkatessa vain taivas on rajana mitä Pöpin kanssa voi tehdä. Sen keskittyminen on jotain aivan omaa luokkaansa ja sen kanssa uskaltaa hinkata jotain tiettyä liikettä huomattavasti kauemmin, kuin jonkun muun saman ikäisen kouluratsun kanssa voisi tehdä. Ongelmana ilmenee tosin ratsastuskertana se, että ori tarjoaa edellistä asiaa sitten aivan jokaiseen apuun, mikä saattaa tuottaa hieman ongelmaa.
Kun luottamus ratsastajaan on saatu, voi Pöpin kanssa käydä huolettomasti vaikka maastossa tai hyppiä pieniä esteitä. Orista saa lopulta parhaan ystävän, jos sitä vain ymmärtää kunnioittaa, mutta asettaa kuitenkin tarpeeksi tiukat rajat, ettei ori pääse niskan päälle.
